Yeah I've never felt this low

Elämäni on pelkkää pettymystä. Tai siltä se tuntuu.

Tuotan vain pettymyksiä kaikille.
Esimerkiksi jätin armeijan kesken, koska en vain yksinkertaisesti pärjännyt. Sain raivokohtauksia ja ahdistuin kaikesta pienestä. 

Äiti otti tämän tiedon raksaasti, mutta skarppaa silti ja toivookin että menen uudestaan. Isälleni en ole kertonut, enkä myöskään isovanhemmilleni sillä pelkään heidän reaktiotaan.

En ole saanut vielä aikaiseksi olla yhteydessä sossuun jotta voisin taas elää normaalia elämää. Enhän voi tukeutua kaiken aikaa siihen että kyllä poikaystävä tuo ruuan pöytään.

En ole saanut myöskään aikaiseksi olla yhteydessä TE-toimistoon että armeijani jäi kesken. Näin ollen en ole edes työnhaussa siltä osin.

Vittu mitä epäonnistumista. Haluan käpertyä peiton alle ja vain nukkua.

I like to get my fucking fade on

Miten voi olla niin helvetillisen vaikeaa aloittaa blogin pitämistä pitkän tauon jälkeen?

Kuten näette, hiuksia ei päässäni enää ole (paljoa).

Lähden maanantaina 6.7. armeijaan Vekaranjärvelle.

Valmistuin koulusta ennen juhannusta.

Sain ajokortin 26.6.

Asun Riihimäellä kumppanini kanssa.

Olen koukuttunut Game of Thronesiin.

Käytän päivässä yhteensä tunnin tai puolitoista suihkussa.

Nikotiini on vahva minussa.

Siinä kaikki ehkä tällä kertaa. Palaillaan!

Nothing ever lasts forever

Se on taas aika, kun katson ulos keväiseen aamuun.
Kevään kuluessa olen seonnut totaalisesti päästäni.

On kai aika kertoa kuulumisia ja aloittaa ihan puhtaalta pöydältä.

Huomasin kuukausi tai kaksi sitten, että olen lopettanut lähes kokonaan koulussa käymisen.
Kuukausi sitten erosin vuoden mittaisesta suhteestani. Isäni ei tiedä erosta vielkään, sillä nössöys valtasi minut enkä uskalla kertoa.
Valmistuminen venähtää taas, ja tänään perjantaina on aika kuraattorille ja opinto-ohjaajalle kello 10.

Olen löytänyt elämääni uuden tukipilarin, ja hänen luokseen minä muutan kesällä. Tai niin nopeasti kuin vain voin. Äitini ei ihan torjunut ajatusta muuttamisesta hänelle tuntemattoman miehen luo, mutta minulle ei ole vaihtoehto muuttaa vanhemmilleni takaisin asumaan.

Tutustuin tähän uuteen hellyttävään ihmisolentoon vajaa viikko ennen eroani. Juttelimme ihan vain casual stuff, ja pian hän tuli sitten käymään ja yllätys, päädyimme ryyppäämään toiselle kaverilleni.
Siinähän se viikonloppu meni viinahuuruissa ja ennen kuin huomasinkaan, aloimme olemaan entistä enemmän kahdestaan viettämässä aikaa. Ajelimme ja kävimme morottamassa minun kavereitani pitkin lahtea ja samalla hän tutustui uusiin ihmisiin.
Viime viikonlopun vietin hänen ja hänen perheensä luona, ja olihan se mukavaa enkä olisi halunnut lähteä.
Hauskinta tässä on, että kumpikaan meistä ei etsinyt yhtään mitään, mutta asiat vain luistivat ja tässä sitä nyt ollaan. En edes puhu rakkaudesta, ehei. Sinne on hyyvin pitkä matka, mutta en voi sanoa ettenkö pitäisi hänestä hyvin paljon.
Saa nähdä mitä elämä tuo tullessaan.