28. heinäkuuta 2015

Yeah I've never felt this low

Elämäni on pelkkää pettymystä. Tai siltä se tuntuu.
Tuotan vain pettymyksiä kaikille.
Esimerkiksi jätin armeijan kesken, koska en vain yksinkertaisesti pärjännyt. Sain raivokohtauksia ja ahdistuin kaikesta pienestä. 

Äiti otti tämän tiedon raksaasti, mutta skarppaa silti ja toivookin että menen uudestaan. Isälleni en ole kertonut, enkä myöskään isovanhemmilleni sillä pelkään heidän reaktiotaan.

En ole saanut vielä aikaiseksi olla yhteydessä sossuun jotta voisin taas elää normaalia elämää. Enhän voi tukeutua kaiken aikaa siihen että kyllä poikaystävä tuo ruuan pöytään.

En ole saanut myöskään aikaiseksi olla yhteydessä TE-toimistoon että armeijani jäi kesken. Näin ollen en ole edes työnhaussa siltä osin.

Vittu mitä epäonnistumista. Haluan käpertyä peiton alle ja vain nukkua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti