Yeah I've never felt this low

Elämäni on pelkkää pettymystä. Tai siltä se tuntuu.

Tuotan vain pettymyksiä kaikille.
Esimerkiksi jätin armeijan kesken, koska en vain yksinkertaisesti pärjännyt. Sain raivokohtauksia ja ahdistuin kaikesta pienestä. 

Äiti otti tämän tiedon raksaasti, mutta skarppaa silti ja toivookin että menen uudestaan. Isälleni en ole kertonut, enkä myöskään isovanhemmilleni sillä pelkään heidän reaktiotaan.

En ole saanut vielä aikaiseksi olla yhteydessä sossuun jotta voisin taas elää normaalia elämää. Enhän voi tukeutua kaiken aikaa siihen että kyllä poikaystävä tuo ruuan pöytään.

En ole saanut myöskään aikaiseksi olla yhteydessä TE-toimistoon että armeijani jäi kesken. Näin ollen en ole edes työnhaussa siltä osin.

Vittu mitä epäonnistumista. Haluan käpertyä peiton alle ja vain nukkua.

I like to get my fucking fade on

Miten voi olla niin helvetillisen vaikeaa aloittaa blogin pitämistä pitkän tauon jälkeen?

Kuten näette, hiuksia ei päässäni enää ole (paljoa).

Lähden maanantaina 6.7. armeijaan Vekaranjärvelle.

Valmistuin koulusta ennen juhannusta.

Sain ajokortin 26.6.

Asun Riihimäellä kumppanini kanssa.

Olen koukuttunut Game of Thronesiin.

Käytän päivässä yhteensä tunnin tai puolitoista suihkussa.

Nikotiini on vahva minussa.

Siinä kaikki ehkä tällä kertaa. Palaillaan!